Maanvarainen betonilaatta on moderni ilmaisu rakennuksen perustalle, joka perustetaan maanpinnalle ja jota myös käytetään lattiana kellarittomissa rakennuksissa. 1960-luvun aikana ja aina 1980-luvulle asti rakennettiin suuri määrä taloja maanvaraiselle betonilaatalle. Aikaa myöten huomattiin, että monet näistä rakennuksista kärsivät kosteusvaurioista lattiarakenteissa. Silloin todettiin, ettei rakennusperustaa voinut tehdä suoraan maanvaraiseksi ja että kosteusongelmilta voitiin välttyä rakentamalla talojen perustat maanpäällisille palkistoille, rakennettiin nk. ryömintätiloja. Jonkin ajan kuluttua todettiin kuitenkin että monet näin rakennetut rakennukset kärsivät niin ikään kosteudesta ja homeesta ja monet asukkaat sairastuivat. Silloin alettiin puhua myös sairaista taloista. Syyt kosteusongelmiin johtuivat siitä, että rakennusten perustat oli tehty virheellisesti, luonnonlakeja huomioimatta. Sen aikaisissa rakennusnormeissa puhuttiin ainoastaan salaojituksesta, mikä on kosteussuojaksi riittämätön. Syntyneillä kosteusvaurioilla oli ja on täysin looginen yhteys rakennuksen perustan tekotapaan. Siitä huolimatta ei nyt voimassa olevat rakennusnormit kosteuden eristämisestä ole vielä riittävän hyvä ohje rakennusalalla toimiville.
Tänä päivänä rakennetaan pääasiassa hyviä rakennustenperustoja maanvaraiselle laatalle, mutta virheellisyyksiä tapahtuu edelleenkin ja paljon on sellaista, mikä voitaisiin tehdä paremmin. Toivomme, että tämä kirjoitus voisi myötävaikuttaa kosteusongelmista vapaan rakentamisen lisääntymiseen ja estää sellaisten perustusten rakentamisen, mikä myöhemmässä vaiheessa voi johtaa jopa herkempien asukkaiden sairastumiseen.
Uskomme, että asia on helpointa ymmärtää, jos otamme lähtökohdaksi rakentamistavan, joka on ollut tavallisin Ruotsissa 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin oli tavallista valaa lattia suoraan salaojittavalle ja jonkin verran myöhemmin kapillaarisen kosteudennousun estävän sorakerroksen päälle. Sellaiset rakenteet ovat valitettavasti alttiina kaikille luonnonlakien mukanaan tuomille kosteushyökkäyksille. Mutta tällaista rakentamistapaa esiintyy valitettavasti vieläkin uudisrakennuksissa. Siksi onkin tärkeää levittää tietoa kosteusongelmien syistä ja siitä miten talojen rakenteet toimivat, jottei tule rakentaneeksi kosteusongelmaa! Syyt ja ne kosteudenlähteet, jotka aiheuttavat kosteusvaurioita ovat seuraavat:
Alla selvitys siitä miten kukin kosteudenlähde/syy vaikuttaa rakennuksen perustaan
Maanvarainen laatta on kuin maan pinnalle pantu kansi. Maanpinnan luonnollinen haihtuminen estyy ja laatan alla oleva ilma esimerkiksi sorakerroksessa täyttyy vesihöyrystä. Kun betonilaatta valetaan suoraan sepeli tai sora-alustalle, kohoaa maassa olevan ilman suhteellinen kosteus 100%, aina laatan alareunaan asti. Sisälämpötila vaikuttaa suoraan maaperän lämpötilaan: Betonilaatta eristää lämpöä vain noin 1°. Kostean maaperän höyrynpaine on lähes poikkeuksetta korkeampi kuin sisäilman ja maaperän kosteus tunkeutuu betonilattiaan. Tapahtumaa kutsutaan sisäänpäin suuntautuvaksi höyrynkuluksi. Kosteus kulkeutuu samalla tavalla vastavalettuun betonilaattaan. Kuivuminen voi tapahtua ainoastaan ylöspäin, ts. yhdensuuntainen kuivuminen. Kuivumista tapahtuu kuitenkin riittävästi vain betonilaatan yläkerroksissa, koska laatan alapuoli lepää osittain kostean sorakerroksen päällä ja koska maaperästä tuleva vesihöyry tunkeutuu jatkuvasti ylös betonilaattaan. Kun betonilaatan yläpinta on sitten kuivunut, ei se tarkoita kuitenkaan, että koko laatta olisi kuivunut. Nämä vahingot tulevat esiin valitettavasti vasta melko monien vuosien kuluttua ja useimpien rakentajien on ollut vaikea ymmärtää sitä.
Hiekka, hieta, moreeni tai savipohjalle valettu betonilaatta tulee aina imemään runsaasti kosteutta maaperästä. Sama koskee myös sokkelia vasten tulevaa maakerrosta. Pintakerros vaurioituu nopeasti. Sepeli ja salaojasora päästävät vain vähäisiä määriä kapillaarista kosteutta yllämainittuihin maalajeihin verrattuna. Kapillaarisuutta ei voida varmasti estää edes pestyllä kivimateriaalilla kapillaarisuuden estävän kerroksen ollessa normaalipaksuinen. Materiaalin käsittely pesun ja työmaan välillä voi lisätä kapillaarisuutta likaantumisen vuoksi
Toinen virhe on se, että kondenssivesi, joka kesäaikaan, kun ilman kosteus on suuri, voi tippua kostealle betonilaatalle, jonka päällä on läpäisevä lattiarakenne ja kosteutta päästävä lämmöneriste betonilaatan päällä. Home- ja kosteusvahinkoja on syntynyt näistä syistä ko. lattioilla.
Kosteusvaurioiden syntyminen maanvaraisilla laatoilla johtuu vain harvoin salaojituksen puutteellisuudesta. Perustamissyvyyshän on vähäinen, mikä selittää sen, että maakerrosten vedenkorkeus nousee vain harvoin betonin alareunaan. Hienojakoisella maaperällä kuten savessa ja siltissä sekä alavalla alueela voi maaperän pohjavesitaso kuitenkin nousta lähelle maan pintaa. Jos salaojitus on silloin puutteellinen voi rakennuksen perusta ”uida” suuremmilla sateilla.
Jos maanvaraista laattaa ympäröivä maaperä viettää laatan reunavahvisteita vasten tulee betonirakenteet kastumaan pintavesien vaikutuksesta.
Kun betonilaatan päälle ( johon pääsee kosteutta kohta 1 mukaan ) asennetaan muovimatto, muovipinnoitettu puulattia tai muu tiivis kerros, estävät ne betonilaatan kosteuden pääsyn sisäilmaan. Betonilaatta jää silloin kosteaksi pintakerroksen alla. Liimakerros ja muu orgaaninen materiaali kastuu, mikä puolestaan johtaa kosteusongelmiin. Tiiviit kerrokset sokkeleiden päällä estävän niin ikään kuivumisen ulospäin. Betonin kosteuspitoisuus pysyy suurena. Puisten palkkien kosteuspitoisuus on usein korkea ja niihin voi syntyä kosteuden ja homeen aiheuttamia vaurioita. Pakkanen voi aiheuttaa vaurioita sokkeleiden rappauksessa, kun rappauksen takana oleva kosteus kondensoituu ja jäätyy talvella.
Rakennusten syöksyputket päättyvät useimmiten liian korkealle maan pinnan yläpuolella, mikä aiheuttaa kuopan syntymisen sokkelin viereen. Kuoppa täyttyy vedestä, joka imeytyy betonisokkeliin. Vesi kastelee lisäksi sokkelin ja rakennuksen julkisivumateriaalin.
Yksikin yllä mainituista kosteudenlähteistä voi olla riittävä ongelmien aiheuttaja talonomistajalle. Monet rakennukset kärsivät lähes kaikista kosteudenlähteistä samanaikaisesti.