Kellari – Työohje
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO
1.1 Yleistiedot
Päätimme kutsua asennusohjettamme työohjeeksi, koska tällainen projekti sisältää myös monia muita osia ja tuotteita Isodrän -levyjen asennuksen lisäksi. Ne tulee asentaa täsmällisesti hyvien tulosten saavuttamiseksi. Noudata siis työohjetta, niin lopputuloksena on kosteudenkestävä rakenne.
Perusmuuriin liittyvien työvaiheiden hoitaminen ei automaattisesti tarkoita, että lattia ja siihen liittyvät sisäseinät pysyvät kuivempina. Voi olla niinkin, että parannusta havaitaan, mutta se johtuukin ennen työn aloittamista korkealla olleen vedenpinnan laskusta uuden salaojalinjan vaikutuksesta, katso luku 3.1.
Kuivumisaika asennustyön valmistumisen jälkeen voi vaihdella, koska kuivumiseen vaikuttavat monet tekijät. Lämpötila kellarissa ja maassa, betonin laatu, betonin paksuus ja mahdollisuus sisäiseen kuivumiseen ovat vain muutamia esimerkkejä. Kuivumisaika on muutama kuukausi siitä, kun lämpö on kytketty päälle kellarissa. Mittaa lattian ja perusmuurin kosteus ennen pintamateriaalin asentamista. Kuivumista voidaan nopeuttaa korkealla lämpötilalla ja kellarin hyvällä ilmanvaihdolla.
On tärkeää ymmärtää, että Isodrän -levy perusmuurin ulkopuolella ja/tai lattian alla ei korvaa kellarikerroksen ilmanvaihtoa. Asuintilana olevan kellarin ilmanvaihtoa koskevat samat vaatimukset kuin muuallakin talossa.
Ruotsissa on noin 3 miljoonaa rakennusta, joissa kaikissa on perustukset. Monet ovat yli sata vuotta vanhoja ja toiset aivan uusia. Työohjeessa ei siksi voida kattaa kaikkia rakenteita. Autamme kiinteistönomistajia, suunnittelijoita ja urakoitsijoita päivittäin erikoisratkaisuilla ja -neuvoilla silloin, kun työohjeisiimme ei sisälly kyseistä mallia. Ota yhteyttä tekniseen tukeemme, jos et löydä ratkaisua tästä työohjeesta.
Katso täältä, kuinka Isodrän -järjestelmä toimii, käyttöalueena kellari.
Jos haluat lisätietoja, ota yhteyttä Isodrän -tukeen.
1.2 Menekki, perusmuuri
Laske helposti, kuinka paljon ja mitä materiaaleja tarvitset projektiisi, katso Isodrän -määrälaskenta.
1.3 Varastointi ja käsittely
Isodrän -lavan ympärillä oleva muovi on poistettava välittömästi, kun levyt saapuvat työmaalle tai varastoitaviksi. Näin vältät levyjen sulamis- ja/tai palamisjäljet auringossa.
Isodrän -levyt ovat paineenkestäviä, mutta herkkiä iskuille ja kolhuille, joten niitä on käsiteltävä varoen.
Isodrän -levyt tulee mieluiten säilyttää sisätiloissa. Jos levyt varastoidaan ulkona, niin ne on peitettävä suojapeitteellä, koska levyt eivät saa altistua suoralle auringonvalolle yli viikon ajan.
Kausina, jolloin lämpötila saattaa mennä alle 0 °C: n, ei vettä saa päästää pakkauksiin, koska levyt saattavat jäätyä ja rikkoutua asennuksen aikana.
Isodrän -levyt tulee työmaalla suojata rakennuslevyillä, jos niiden päällä joudutaan kulkemaan jatkuvasti.
Väärin varastoidut tai käsitellyt tuotteet eivät ole reklamaatioperusteita.
TULIPALO! Ole erittäin varovainen töissä, jossa Isodrän -levyjen läheisyydessä esiintyy avotulta, hionta- ja hitsaustöitä tai vastaavia. Tulityötä koskevia määräyksiä on noudatettava, katso https://pelastustoimi.fi/koti-ja-arki/tulen-kasittely/tulityo
1.4 Dokumentoitu katselmus ennen rakentamisen aloittamista
Ns. dokumentoitu katselmus on aina hyvä tehdä ennen rakentamisen aloittamista.
Dokumentoitu katselmus tarkoittaa, että sinä kiinteistönomistajana yhdessä urakoitsijan ja/tai tarkastajan kanssa tarkastat kiinteistön sekä ulkoisesti että sisäisesti. Valokuvilla dokumentoitavia yksityiskohtia ovat olemassa olevat vauriot ja/tai halkeamat perustusten seinissä sekä sisäseinissä ja lattioissa.
Myös kosteus- ja homevauriot dokumentoidaan. Tällä tarkastuksella ja dokumentaatiolla vältetään keskustelut/kiistat sopimuksen päättymisen jälkeen, jos vahinko oli olemassa ennen kuin urakoitsija aloitti työn tai jos se tapahtui sopimuksen voimassaoloaikana.
Jos käytät ISOCERT-sertifioitua urakoitsijaa, tämä pykälä sisältyy ISOCERTin tarkistusluetteloon, johon työ dokumentoidaan.
2. PERUSMUURIN ULKOPUOLI
2.1 Kaivanto
Kaivanto kuvien 1 tai 2a mukaisesti. Kaiva riittävän syvälle, jotta salaojaputki voidaan asentaa oikealle tasolle, katso kuva 3b.
Kuvan 2b mukainen kaivanto, jossa on jyrkempi tai jopa pystysuora kaltevuus/kaivanto anturan alareunan ohi, lisää huomattavasti painumisriskiä. Pahimmassa tapauksessa rakennus voi romahtaa, kun anturan ulkoreuna ei käytännössä kanna mitään kuormaa, ks. esimerkki romahtaneesta rakennuksesta.
Jos olet epävarma maaperän kantavuudesta anturan alla tai rakennuksessa, jossa on enemmän kuin kaksi kerrosta, kaivanto tehdään aina kuvan 2a mukaisesti.
Yllä oleva ei vaikuta paalutettuihin perustuksiin. Puupaaluperustukset, katso kuivatussyvyyttä koskevat poikkeukset luvusta 3.2.
Sovita kaivannon leveys siten, että asennustyöt on helppo suorittaa. Varmista, että kaivannon reunat eivät voi romahtaa, kun olet kaivannossa. Romahtamisvaaran pienentämiseksi, on kaivannon maa-ainekset sijoitettava vähintään 1 m etäisyydelle kaivannon reunasta, jos kaivaus on syvempi kuin 1 m. Maa-ainekset on myös peitettävä suojapeitteellä, kun on olemassa rankkasateen vaara. Jos alkuperäinen maanpinta on suojattava, voidaan suodatinkangasta käyttää myös nurmikoilla. Nurmikko selviää 1-2 viikkoa kankaan alla. Kohteen ennallistaminen helpottuu merkittävästi.
Kaivannon reunat on peitettävä suodatinkankaalla, jotta maa-aines ei putoa viemärirakenteisiin. Suodatinkangas voidaan asettaa pystysuoriksi verhoiksi tai kaivannon reunoja myöden. Liitoskohdat toteutetaan vähintään 250 mm limittämällä. Jos kaivannon pohja on upottavaa maata (ei kulkukelpoinen), on suodatinkangas asetettava sen päälle ja peitettävä vähintään 8-16 mm sepelillä noin 50 mm paksuudella salaojaputken yläpintaan asti.
Kaivannon pohja
Kaivannon pohja tasoitetaan tarvittaessa 8-16 mm sepelillä. Jos pohja on upottavaa maata (ei kulkukelpoinen), suodatinkangas on asetettava sen päälle ja peitettävä vähintään 50 mm sepelillä salaojaputken yläpintaan asti. Vältä suodatinkangasta kiinteällä kaivannon pohjalla, koska se estää nousevan pohjaveden virtauksen salaojaputkeen.
Kuva 1
Kuva 2a
Kuva 2b
2.2 Kosteuskuorma
Kaikissa taloissa on erilaiset kosteusolosuhteet, kun kyse on seinän alimmasta osasta, eli anturasta. Kutsumme sitä kosteuskuormaksi. Seuraavassa osiossa perehdytään suuriin ja pieniin kosteuskuormiin, eli seuraavaksi opas talon kosteuskuorman määrittämiseen.
Suuri kosteuskuorma
Suurimmillaan kosteuskuormitus on, kun anturaperustus tehdään suoraan koskemattoman kaivannon pohjalle (alkuperäiselle maaperälle) ilman kapillaarisuutta estävää soraa, sepeliä tai eristystä. Tämä on yleisintä ennen 1970-lukua rakennetuissa taloissa. Perustusmenetelmä johtaa normaalisti siihen, että pohjalle syntyy paljon kosteutta alhaalta päin ja siitä aiheutuu yleensä kosteusvaurioita perusmuurin sisäpuolelle. HUOMIO! Vaikka talon perustukset tehdään alkuperäiseen kaivantoon, ei se kuitenkaan aina tarkoita, että kosteuskuorma on suuri. Arviointi on aina tehtävä tapauskohtaisesti.
Pieni kosteuskuorma
Pienin kosteuskuormitus on, kun antura perustetaan kapillaarisuutta estävään soraan, sepeliin tai eristykseen, joita löytyy yleisimmin 1970-luvulla ja siitä eteenpäin rakennetuista taloista. Lähinnä pieniä tai olemattomia kosteusvaurioita seinän alaosassa. Siksi hiljattain rakennetuissa taloissa on aina alhainen kosteuskuorma.
2.3 Perusmuurin ja anturan käsittely
Uudisrakentaminen
Kaikki muottipuutavara poistetaan. Seinäelementtien väliset saumat/liitokset tiivistetään tiivistysmassalla tai muulla toimittajan suosittelemalla tavalla.
Kevytbetoni- ja harkkoperusmuurit on slammattava.
Ulkonevat anturat valetaan siten, että kallistus ulospäin on vähintään 1:5.
Kosteuseristystä ei suositella. Oikein asennettu Isodrän -järjestelmä ei salli veden päästä perusmuuriin, minkä vuoksi vesieristystä ei suositella ja se estäisi vain kuivumisen.
Saneeraus
Kaikki muottipuutavara, puulevyt, muovimatot ja vanhat eristeet poistetaan. Myös esim. asfaltin vedeneristys on poistettava.
Jos talon kosteuskuorma on suuri, poista anturan ja seinäpinnan kosteuseristekerros enintään 0,5 m lattiatason yläpuolelle niin paljon kuin on mahdollista, jotta anturan alla olevasta maasta tuleva kosteus voi kuivua tehokkaasti, katso kuva 3.
Seinän pinnasta 0,5 m lattiatasosta ylöspäin suosittelemme, että kosteuseristyskerros poistetaan tasaisesti vähintään 50 %: sta seinän pinta-alaa.
Taloissa, joissa on alhainen kosteuskuormitus, vähintään 50 % kosteuseristyskerroksesta poistetaan tasaisesti koko seinäpinnalta, mukaan lukien anturasta.
Perusmuurin halkeamat tiivistetään silikonilla tai vastaavalla. Vähäiset pintavauriot korjataan korjauslaastilla. Ulkonevat anturat valetaan siten, että kallistus ulospäin on vähintään 1:5.
Kevytbetoni- ja harkkoperusmuurit on slammattava.
Kuva 3
3. SALAOJITUS
3.1 Yleistiedot salaojituksesta
Salaojalinja ja siihen liittyvien kaivojen tehtävä on ohjata nousevaa pohjavettä. Jos salaoja- ja tarkastuskaivojen tarkistettaessa vesi ei virtaa putkessa, tämä ei tarkoita, että jotain vikaa olisi. Se vain osoittaa, että tarkistettaessa maan vedenpinta on alhaisempi kuin viemäriputken taso. Joidenkin kiinteistöjen salaojaputkissa vesi ei koskaan virtaa, mikä johtuu siitä, että maanpinnan vedenpinta ei koskaan nouse niin korkealle, että vesi yltäisi putkeen. Useimmissa tapauksissa vesi kuitenkin saavuttaa salaojalinjan keväällä ja syksyllä, kun maan vedenpinta on korkeimmillaan.
Jos kaivannossa havaitaan pistevesivirtauksia, voidaan tarvita tehostettuja salaojitustoimenpiteitä, ota yhteyttä Isodrän -tukeen.
3.2 Salaojaputki
Jotta vedenpinnan taso ei yltäisi talon perustuksen alaosaan, on salaojaputken alareunan oltava vähintään 100 mm anturan tai reunapalkin alareunaa alempana siten, että pohjaveden taso ei pääse kosketuksiin rakenteiden kanssa, ks. kuva 3b.
Kuva 3b
Jos antura on syvemmällä kuin 500 mm lattian yläpinnasta, salaojalinja sijoitetaan vähintään 500 mm lattian yläpinnan alapuolelle, katso kuva 4. Salaojaputken taso lasketaan anturan alareunaksi Isodrän -levyä asennettaessa; katso luku 5ja kuva 12b.
Käytä kaksiseinäistä salaojaputkea. Tarvittaessa kaivannon pohja tasoitetaan sepelillä, joka on noin 8-16 mm. Salaojalinja asennetaan yleensä 5 mm kaltevuuteen per metri. Tietyissä olosuhteissa se voidaan asettaa pienemmällä kaltevuudella, mutta ei koskaan nousevaksi. Ota yhteyttä Isodrän -tukeen, jos asia on epäselvä.
Täyttö salaojituksen ympärillä tehdään sepelillä, joka on noin 8-16 mm. Sepelin sijasta voidaan käyttää kevytsoraa (Leca) 6-20 mm.
Kuva 4
Poikkeukset salaojituksen syvyydessä
Joskus salaojaputki on sijoitettava normaalia korkeammalle. Alla on muutamia esimerkkejä, joissa esitellään riskejä asennukselle liittyen kaivantoon ja/tai jos pohjavesi laskee liikaa. Ota yhteyttä Isodrän -tukeen tai asiantuntijaan.
- Talon perustus on puupaalujen päällä. Paalut mätänevät vedenpinnan laskiessa.
- Talon perustus on puuarinan päällä. Puuarina mätänee, kun vedenpinta laskee.
- Savimaa, joka aiheuttaa salaojituksen kaltevuuden muutoksia, kun saven puristuslujuus vähenee. Ollakseen ehdottoman varma, että savi kestää talon painon myös alemmalla vedenkorkeudella (salaojien sijoittaminen), on suoritettava maaperätutkimus sekä laskelmat talon kuormituksesta savelle. Sen jälkeen rakennussuunnittelija pystyy päättämään, onnistuuko projekti vai ei. Jos työ on ulkoistettu rakennusliikkeelle, on kiinteistön omistajalle ilmoitettava, jotta hän voi tehdä päätöksen tutkinnan suorittamisesta.
- Kallio, josta voi muodostua taloudellinen este, kuva 12a.
Riittämätön louhinta
Jos kallio ja/tai kuopat kalliossa ovat perusmuuria vasten, suoritetaan vastavalu kaadolla perusmuurista. Joustava bitumi levitetään kallioon ja laastin päälle 50-100 mm korkeudelle perusmuuriin, katso kuva 12a.
3.3 Tarkastuskaivo
Tarkastuskaivo suositellaan asennettavaksi siten, että salaojaputki voidaan tarkastaa koko pituudeltaan. Sen on kuitenkin oltava tarkastettavissa vähintään korkeimmasta ja matalimmasta kohdastaan. Isodrän -tarkastuskaivo helpottaa putken kuvaamista, katso kuva 5a. Tarkastuskaivo on asennettu matalaan kohtaan salaojavesien johdatusta varten. Se, että tarkastuskaivossa ei ole vettä, tarkoittaa lähes aina sitä, että pohjaveden pinta on salaojaputkea alempana. Tämä EI tarkoita, ettei viemärilinja toimisi.
HUOM! Salaojaputken huuhteleminen tarkastusta varten on väärin, ja sitä tulisi välttää, kun vesi valuu ulos putkesta pohjaveden tason ollessa putkea alempana. Huuhtelu voi siksi aiheuttaa suuremman kosteuskuorman talon perustuksille. Putkien tarkastus on suoritettava kuvaamalla.
Kuva 5a
3.4 Salaojakaivo
Vesi salaojaputkesta on johdettava rakennuksesta salaojakaivon kautta. Se, että salaojakaivossa ei ole vettä, tarkoittaa lähes aina sitä, että pohjaveden pinta on salaojalinjaa alempana. Tämä EI tarkoita, ettei salaojalinja toimisi. Kaivon tyyppi määräytyy käytettävissä olevien mahdollisuuksien mukaan, joilla vesi voidaan turvallisesti ohjata pois rakenteista. Sakkapesää ”lietteen” keräämiseksi ei yleensä tarvita salaojakaivoissa. Meillä on ratkaisut yleisimpiin tapauksiin.
Pumppukaivo
Pumppukaivo voi olla joko kiinteän pohjan kanssa tai ilman sitä. Kaivo ilman pohjaa on suositeltava, kun veden virtaus kaivoon on pieni. Kaivo ilman kiinteää pohjaa, antaa suuremman veden virtauksen pumpulle, mikä harventaa pumpun käynnistymistä ja pidentää siten sen käyttöikää. Lisäksi, jos kaivon pohja on täytetty sepelillä, pumpun käytettävissä oleva vesimäärä kasvaa. Jos sinulla on kaivo, jossa on kiinteä pohja, voit myös tehdä reikiä kaivon pohjaan ja sivuihin salaojaputkiin asti, lisätäksesi veden virtausta kaivoon. Pumppu ei saa olla suoraan pohjassa, vaan sen on oltava vähintään 100 mm korkeammalla.
Jos pumppukaivossa ei ole kiinteää pohjaa ja kaivannon pohja on irtonaista, asetetaan suodatinkangas katso luku 2.1. Muussa tapauksessa ei käytetä suodatinkangasta.
Kuva 5b
Kuva 5c
Kaivo ilman pumppua
Käytetään tapauksissa, joissa veden poistuminen kaivosta on varmasti riittävällä tasolla. Jos putki liitetään kunnalliseen järjestelmään (hulevesi), kaivo on varustettava vesilukolla. Liitettäessä kunnalliseen linjaan, voi olla hyödyllistä asentaa padotusventtiili perusvesikaivon ja liitäntäpisteen väliin, jotta estetään veden virtaaminen kunnallisesta linjasta äärimmäisissä sääolosuhteissa tai keskeytyksissä. Tarkista oman kuntasi vaatimukset!
Kuva 5d
Kunnalliseen järjestelmään liittäminen, hule-/jätevesi
Useimmiten salaojakaivo, pumpulla tai ilman, on liitetty kunnan hulevesijärjestelmään perusvesikaivon kautta. Tässä perusvesikaivossa ei yleensä tarvitse olla vesilukkoa. Salaojaveden liittämiseksi viemäriverkostoon voidaan vaatia kunnan lupa. Tarkista siksi vaatimukset aina ennen yhdistämistä. Jos lupa myönnetään, perusvesikaivo on varustettava vesilukolla jäteveden hajujen estämiseksi. Viemäriputken perusvesikaivon jälkeisen liitäntäkohdan tulee tällöin olla vähintään 150 mm alempana kuin salaojaputken liitäntä (putken alareuna ja viemäriputken yläreuna).
Liitäntä alempaan maaperään tai ojaan
Rinnetaloissa salaojajärjestelmä voidaan normaalisti johtaa maastoon, kun kohta on talon alemmalla puolella. Salaojakaivoa ei tällöin liitetä perusvesikaivoon, vaan se toimii ainoastaan salaojaputken vedenkorkeuden tarkistamiseen. Jos myöhemmin käy ilmi, että vettä kerääntyy edelleen kaivoon, voi purku tapahtua ojaan tai alempaan maastoon. Varmista, että putken suu on suojattu siten, että tuholaiset eivät pääse sisään.
Johda vesi maastoon (hulevesikasetti tai kiviarkku).
Liitäntä hulevesikasettiin on mahdollista vain, jos säiliö sijaitsee paikassa, jossa pohjaveden taso on merkittävästi alempana kuin salaojalinjan taso. Useimmiten tarvitaan pumppukaivo, jotta tyhjennysvesi voidaan pumpata, katso kuva 5b korkeammalle tasolle, jossa hulevesikasetti sijaitsee. Hulevesikasetti sijoitetaan kuvan 5e mukaisesti ja aina talon perustuksista pois viettäväksi, katso kuva 5f.
Hulevesikasetin mitoittaminen on vaikeaa, koska pohjaveden pinnan noustessa on vaikea tietää tarkalleen, kuinka suuria vesivirrat ovat. Kokemuksesta tiedämme, että 200-500 l säiliö on yleensä riittävä. Säiliön vedenkorkeuden tarkistamiseksi voi olla hyödyllistä laittaa säiliön viereen tarkastuskaivo. Ota yhteyttä Isodrän -tukeen, jos sinun on pumpattava jatkuvasti pitääksesi kaivanto kuivana, niin toinen ratkaisu voi olla järkevämpi.
Kuva 5e
Kuva 5f
4. MITOITUS
Uudistuotannon osalta noudatetaan Ruotsin asunto-, rakennus- ja suunnitteluviraston rakennusmääräyksiä. Isodrän -levyn paksuus on pääsääntöisesti 100 – 200 mm perusmuurin lämmönjohtavuudesta riippuen.
Peruskorjauksissa, jossa maasto on tasainen tai maa viettää rakenteista poispäin, riittää vähintään 100 mm paksuinen Isodrän -levy kosteuskuorman ollessa alhainen. Energialähtökohdista on 200 mm Isodrän -levy kuitenkin aina suositeltava.
Raskaille kosteuskuormille, joissa tarvitaan tehostettua kuivatusta, suositellaan vähintään 200 mm levyä anturan ympärille 500 mm korkeuteen lattiapinnan yläpuolelle.
Isodrän -levyn kovuus määräytyy levyyn kohdistuvan kuormituksen mukaan. Perusmuurin ulkopuolella kuorma kasvaa kaivannon syvyyden myötä. Kaikki projektissasi vaaditut kuormitusluokat löydät mitoitustaulukostamme.
Sekä Isodrän-levyn lujuuden että paksuuden mitoitus on kuitenkin helpointa tehdä laskentatyökalumme avulla.
5. ISODRÄN -LEVY
5.1 Yleistä Isodrän -levystä
Alla kuvataan Isodrän -levyn asennus anturaan sekä perusmuuriin. Mikä vaihtoehto sopii parhaiten talosi anturaan, riippuu talosi kosteuskuormasta, katso luku 2.2.
5.2 Anturat, joilla on alhainen kosteuskuorma
Pääsääntöisesti alimmaisia, anturaa vasten olevia levyjä ei tarvitse kiinnittää perusmuuriin, vaan täyttää sen sijaan sepelillä, joka painaa levyt anturaa vasten.
Perusmuuri ilman ulkonevaa anturaa
Perusmuuri, joissa ei ole ulkoneva antura, käsitellään kuvan 6 mukaisesti.
Kuva 6
Perusmuuri ilman ulkonevaa anturaa
Ulkonevien anturoiden tapauksessa asennus tapahtuu kuvan 7a tai 7b mukaisesti. Anturan yläreuna tasoitetaan kaltevaksi perusmuurista ulospäin noin 1:5 kaadolla. Tämä 7b säästää suuren määrän sepeliä. Muovikalvo estää ylhäältä tulevaa vettä syövyttämästä ulkonevaa anturaa. Kuivuminen voi sitten tapahtua myös anturasta. Muoviin on tehtävä kaato ulospäin.
Kuva 7a
Kuva 7b
Uudistuotanto L-elementillä
Uudistuotanto perusmuurilla ja reunapalkilla L-elementeissä suoritetaan kuvan 8 mukaisesti. Paksuus mitoitetaan lämmöneristystarpeen mukaan, mutta vähintään 100 mm.
Kuva 8
Perusmuuri, ulkoneva antura, max. 100 mm
Kun koko perusmuuri (suoraan maanpintaan asti) on eristetty vähintään 200 mm Isodrän -levyllä, pohjassa ei tarvita muovikalvoa, jos antura ei tule ulos yli 100 mm, katso kuva 9.
Kuva 9
5.3 Anturat suurella kosteuskuormituksella
Pääsääntöisesti alimmaisia, anturaa vasten olevia levyjä ei tarvitse kiinnittää perusmuuriin, vaan täyttää sen sijaan sepelillä, joka painaa levyt anturaa vasten.
Perusmuuri ilman ulkonevaa anturaa
Täysin sileät perustukset, joissa ei ole ulkonevaa anturaa, tehdään kuvan 10 mukaisesti.
Kuva 10
Perusmuuri ilman ulkonevaa anturaa
Ulkonevan anturan kanssa, eristys on suoritettava kuvan 11a tai 11b mukaisesti. Anturan yläreuna tasoitetaan kaltevaksi perusmuurista ulospäin noin 1:5 kaadolla. Muovikalvo estää ylhäältä tulevaa vettä syövyttämästä ulkonevaa anturaa. Kuivuminen voi sitten tapahtua myös anturasta. Muovikalvon tulee viettää ulospäin.
Kuva 11a
Kuva 11b
Perusmuuri, ulkoneva antura, max. 50 mm
Kun koko perusmuuri (suoraan maanpintaan asti) on eristetty vähintään 200 mm Isodrän -levyllä, pohjassa ei tarvita muovikalvoa, jos antura ei tule ulos yli 50 mm, katso kuva 11c.
Kuva 11c
Antura kalliota vasten
Jos kallio ja/tai kuopat kalliossa ovat perusmuuria vasten, suoritetaan vastavalu kaadolla perusmuurista. Joustava bitumi levitetään kallioon ja laastin päälle 50-100 mm korkeudelle perusmuuriin, katso kuva 12a.
Kuva 12a
Kuva 12b
5.4 Perusmuurit
Kiinnitys
Helpoin tapa kiinnittää Isodrän -levyt on käyttää toista eristekiinnikkeistämme, Standardia tai Prota. Käytä 1-2 eristekiinnikettä per levy. Standard toimii useimmissa perusmuureissa. Käytä 10 mm terää ja poraa Isodrän -levyn läpi seinään, lyö eristekiinnike paikalleen. Jos kiinnike ei pidä, kokeile 9 mm reikään. Vanhemmille perusmuureille, joissa on huonompi betonilaatu ja/tai huokoinen materiaali, Pro -pidike sisäisellä naulalla on oikea vaihtoehto, koska se laajenee ja tarttuu helpommin. Käytä 8 mm terää, kun kyseessä on Pro -pidike.
Eristekiinnike lyödään niin syvälle, että kanta on Isodrän -levyä vasten. Se EI saa kuitenkaan upota levyyn (katso alla oleva mallikuva). Liian syvään lyödyt eristekiinnikkeet aiheuttavat levyyn rasituksia, joiden takia levy voi haljeta ja liikkua ennen täyttöä.
Isodrän -levyt voidaan myös liimata liuotteettomalla tiivistysmassalla tai kiinnittää. Varmista, että seinä on puhdas ja pölytön, levitä sitten 4-5 golfpallon kokoista liimakohtaa jokaiselle levylle ja paina levy tiukasti seinää vasten. Liiman on kuivuttava ennen työn jatkamista.
Sileä perusmuuri
Asenna levyt reunasta reunaan valmiin maanpinnan alapuolelle katso kuva 17.
Tuplalevyt asennetaan ponttiliitoksilla mahdollisuuksien mukaan, mutta sitä ei vaadita. Kiinnitä ensimmäinen levykerros perusmuuriin ja sitten toinen kerros ensimmäiseen piikillä.
Kuva 13
Luonnonkivi-perusmuuri
Luonnonkiviperustuksen kosteuseristyksessä Isodrän -levyn ja luonnonkivien väliset ontelot on täytettävä Leca -soralla,ks. kuva 14. Vaihtoehtoisesti seinä voidaan valaa tai rapata sileäksi.
Asenna Isodrän -levyt pystysuoraan perusmuurin eniten ulkonevan kohdan ulkopuolelle.
Kuva 14
Perusmuuri nousevassa maastossa ja/tai syvemmissä kaivannoissa kuin 3 metriä
Kun pohjaveden sisäänvirtauksen arvioidaan olevan suuri ja/tai kaivanto on syvempi kuin 3 m, on Isodrän -turvakangas sijoitettava Isodrän -levyn ulkopuolelle, ks. kuva 15.
Kuva 15
Portaiden, autotallin luiskien ja jätetilojen yms. yhdysseinät
Nämä seinät vetävät aina kosteutta perusmuuriin. Siksi ne tulisi ensisijaisesti irrottaa siitä. Jos tämä ei ole mahdollista, voit rajoittaa kosteutta korjaamalla seinät samalla tavalla kuin muutkin perustukset, katso kuva 16. Kosteuden saannin täydellinen estäminen näistä seinistä ei kuitenkaan ole mahdollista niin kauan kuin ne on kiinnitetty perusmuuriin ilman välissä olevaa vesieristettä. Portaiden ulkopuolella oleva tukimuuri voidaan myös eristää. Maasta tuleva kosteus vähenee ja portaat kuivuvat.
Kuva 16
6. PEITELISTA
6.1 Yleistiedot Peitelistasta
Ennen kuin peitelista asennetaan, suodatinkangas taitetaan vähintään 100 mm Isodrän -levyn taakse perusmuuria vasten, katso kuva 17. Vaihtoehtoisesti kaistale voidaan kiinnittää peitelistan taakse. Suodatinkangaskaistaleen tulee olla 200-300 mm päällekkäin Isodrän -levyjen ulkopuolella sijaitsevan suodatinkankaan kanssa. On tärkeää, että suodatinkangasta ei kiinnitetä kokonaan, vaan se jätetään irti suodatinkangaskaistaleen alle, koska kangas laskeutuu ensimmäisten 1-2 vuoden ajan.
Peitelista asennetaan aina heti maanpinnan alapuolelle, katso kuva 17. Peitelista kiinnitetään Isodrän -lyöntiniiteillä, vähintään 150 mm välein. Ennen kuin lyöntiniitit on lyöty pohjaan, peitelistan ja seinän väli tiivistetään Isodrän -tiivistysmassalla. Tarkista, että tiivistysmassaa on koko peitelistan leveydeltä. Lisää tarvittaessa. Vaihtoehtoisesti voit käyttää Isodrän -tiivistysnauhaa, joka on valmiiksi liimattu peitelistaan ennen asennusta.
Liitosten tulee olla limittäin vähintään 50 mm. Kulmissa nauhat ovat päällekkäin ja liitokset suljetaan Isodrän -tiivistysmassalla.
HUOM! Hulevesien valumisen välttämiseksi perusmuuriin, tulee maanpinnan kaato suunnitella vähintään 2 m etäisyydelle perustuksesta (>1:20).
Jos peitelista tulee näkyviin maan vajoamisen takia, on täyttö tehtävä siten, että kaato on perustuksista poispäin. Tarkista samalla, että peitelistan ja seinän välinen tiivistys on ehjä, eikä vajoaminen ole aiheuttanut vuotoja. Sama ohjeistus koskee myös sokkelin eristyksen ja Isodrän -levyn välistä liitosta.
HUOM! Suodatinkangas ja peitelista eivät kestä auringon UV-säteilyä! Siksi peitelistan tulisi aina olla maanpinnan alapuolella!
Kuva 17
7. TÄYTTÖ
7.1 Yleistietoa täyttöä koskien
Tee täyttö maa-aineksella suodatinkangasta vasten, mutta älä käytä yli 100 mm kiviä, maapaakkuja tai savimaata. 100-400 mm kiviä voidaan käyttää, jos ne sijoitetaan kaivannon reunaa vasten tai vähintään noin 400 mm etäisyydelle Isodrän -levystä. Paakkuuntuneeseen maaperään sovelletaan samaa sääntöä kuin kiviin. HUOM! Täyttö maapaakuilla lisää voimakkaasti painumisen riskiä, mikä voi johtaa ongelmiin pintavesien kanssa. Maanpinnan kaltevuus on tarkistettava säännöllisesti täytön jälkeen, katso luku 7.3.
HUOM! Ylin kerros, 0,3 m, tulee aina täyttää hienojakoisella maalla (vettä pidättävä). Kovien pintojen (kivet/laatat) alle täyttö tehdään tiivistettävällä soralla valmistajan ohjeiden mukaisesti.
7.2 Tiivistys
Maan vajoamisen välttämiseksi, tulee täyttö tehdä noin 0,3 m kerroksissa, jotka tiivistetään huolellisesti. Yli 100 kg painavaa maantiivistäjää käytettäessä on käytettävä kovempaa Isodrän -levyä (min. 95), ks. Isodrän -laskentaohje. Jos sekä huokoisia- että tiiviitä maa-aineksia käytetään täytön eri kerroksissa, tiheiden maaperämassojen pinnan tulisi viettää pois (noin 1:5) suodatinkankaasta.
Jos uutta maa-ainesta on hankittava, suositellaan hienojakoista maata.
Peitelista on asennettava viimeistään, kun täytöstä on tekemättä noin 0,5 m, katso luku 6.
7.3 Maanpinnan suunnittelu
Hulevesien valumisen estämiseksi perusmuuriin, tulee maanpinnan kaato suunnitella vähintään 2 m etäisyydelle perustuksesta (>1:20). Kohteissa, joissa on paljon lunta, tulee kaatoa kasvattaa. Joskus kevytkaivo kellarin ikkunoiden edessä saattaa olla tarpeen riittävän kaadon saavuttamiseksi.
Valmiiksi perustuksia kohti kaltevassa maastossa on maanpinta muokattava perustuksesta ulospäin viettäväksi niin pitkälle kuin käytännössä on mahdollista. Kaltevuus/suunta, joka on vastakkaisessa maastossa, kallistetaan sivuttain niin, että pintavesi pääsee virtaamaan poispäin rakenteista.
Tarkista aina ensimmäisten vuosien aikana täytöstä, että maan kaltevuus talosta poispäin säilyy. Tee korjaustäyttö, jos maa on vajonnut. Se saattaa tapahtua kaksikin vuotta täytöstä, tiivistämisen mukaan.
Jos koko maanpinta täytön yläpuolella aiotaan päällystää asfaltilla tai kivillä/laatoilla, on pohjatyöt tehtävä valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kiinnitä huomiota vajoamisriskiin myös tiivistämisen jälkeen, erityisesti syvemmissä kaivannoissa. Siksi pinnoitusta suositellaan vasta sen jälkeen, kun vajoaminen on pysähtynyt.
Kuva 18
Kuva 19
Betonilaatta asetetaan pinnalle kaadolla poispäin seinästä. Betonilaatan yläpinnan on oltava korkeammalla kuin sen kohtaava maanpinta.
Kuva 20
Pihakivet asennetaan maan pinnalle asetetulle suodatinkankaalle. On erittäin tärkeää, että pihakivien alla oleva maa viettää poispäin rakenteista, jotta vesi ei juutu kuoppaan altistaen perusmuuria vedenpaineelle ja aiheuta kosteusvaurioita, katso kuva 21.
Kuva 21
7.4 Jälkitäyttö
Täytetyn kaivannon maaperä vajoaa normaalisti 1-2 vuoden aikana. Kuinka paljon ja miten pitkään riippuu siitä, kuinka huolellisesti tiivistäminen suoritetaan jälkitäytön aikana. Tarkista siksi kahden ensimmäisen vuoden aikana, että maaperä edelleen viettää poispäin talosta. Täytä tarvittaessa.
8. ERISTYS MAAN PÄÄLLÄ
8.1 Yleistietoa maanpäällisestä eristyksestä
Perusmuurin eristäminen maanpinnan yläpuolella voidaan tehdä ulko- tai sisäpuolelle. Ulkopuoli on aina parempi vaihtoehto, koska se ei vähennä asuintilaa ja lämmin perusmuuri on aina myös kuivempi perusmuuri. Sisäpuolinen eristys on ok niin kauan, kuin se tehdään perusmuurin osaan, joka ulottuu maanpinnan yläpuolella olevasta osasta aina juuri maanpinnan alapuolelle. Maanalaisessa sisäpuolen eristyksessä perusmuurin lämpötila on lähellä maan lämpötilaa ja kosteuspitoisuutta. Eli perusmuuri on kylmä ja märkä ilman kuivumismahdollisuutta.
8.2 Ulkopuolinen eristys maanpinnan päällä
Jos perusmuuri on eristetty maanpinnan päältä ja eristepaksuus on sama kuin maan alla, asennus suoritetaan kuvan 22amukaisesti. Jos eristeen paksuus on paksumpi kuin maan alla, asennus suoritetaan kuvan 22bmukaisella Isodrän -peitelistalla.
Kuva 22a
Kuva 22b
8.3 Sisäpuolinen eristys maanpinnan päällä
Sisäpuolinen eristys maan alla nostaa perusmuurin kosteuspitoisuutta ja siksi sitä tulisi aina välttää.
Sisäpuolinen eristys maan päällä sen sijaan toimii hyvin edellyttäen, että ulkoinen maanpinta on yli 0,5 m lattiatason yläpuolella ja että perusmuurissa on ulkopuolella oikein asennettu Isodrän -järjestelmä, katso kuva 23.
Käytä teräsrankaa ja pitkäikäistä, kosteudenkestävää rakennusmuovia seinälevyn takana.
Kuva 23
9. HULEVESI
9.1 Yleistietoa hulevesistä
Katon ja maaperän hulevesistä huolehtiminen on tärkeää kosteusturvallisuuden ja joskus myös saven kuivumisesta johtuvien vajoamisriskien rajoittamisen kannalta. Isodrän -tuotteista löydät ratkaisun yleisimpiin tapauksiin.
Kaikki näissä ratkaisuissa esitellyt tuotteet voit tilata paikallisen Isodrän -jälleenmyyjän kautta.
9.2 Syöksytorvi maanpinnalle
Kautta aikain yleisin ratkaisu. Hyvä ja edullinen ratkaisu, jolla on mahdollista ohjata vesi pois rakennuksesta maanpinnalla ilman, että vesi kuormittaa rakenteita. Yleensä käytetään ns. vesikourukiviä, jotka on helppo tarkistaa ja huoltaa. Kivisen kourun pituuden on oltava vähintään 1,5 x perustussyvyys. Laske oikea kivien määrä ja huomioi, että kouru alkaa aina U-kivellä. Jos kyseessä on rakenteita kohti viettävä maasto, tätä ratkaisua EI suositella.
Jotta vesi ei imeytyisi liian nopeasti talon ympärillä olevaan maahan, on vähintään 0,3 m pintamassoista oltava ”tiivimpää” ainesta, ei soraa tai sepeliä. Katso luku 7, täyttö. Syöksytorvesta tulevaa vettä imevän maanpinnan on oltava kaksi kertaa sen kattopinnan kokoinen, jolta vesi tulee.
Ensimmäisten vuosien aikana täytön jälkeen on tärkeää tarkistaa, että kaato rakennuksesta poispäin säilyy (min: 1:20 ja vähintään 2 m matkan sokkelista). Vajoamisvaara on aina olemassa ja samalla kaato pienenee, sekä pahimmassa tapauksessa kääntyy taloa kohti.
Kuva 24
Kuva 24b
9.3 Suljettu putki hulevesikasettiin tai kiviarkkuun
Kun haluat välttää vedenpoistoa maanpinnalla, on hulevesikasetti mahdollinen ratkaisu. Hulevesikasetti mitoitetaan kattopinnan ja sademäärien mukaan, jotka halutaan pystyä vastaanottamaan.
Toteutus
Hulevesikasetti on sijoitettava lähelle maanpintaa, tasaiselle pohjalle, katso kuva 25. Hulevesikasetin pohjan tulisi olla enintään 1,2 m maanpinnan alapuolella, jotta se toimisi tehokkaasti. Useat erilliset hulevesikasetit ovat parempi vaihtoehto, kuin kaiken veden keskittäminen isompaan hulevesikasettiin. Hulevesikasetti peitetään päältä ja sivuiltaan N2-luokan suodatinkankaalla, katso kuva 25. Jotta estettäisiin veden virtaaminen hulevesikasetista taloon, on talon ja hulevesikasetin välillä olevien maa-ainesten oltava ”tiiviitä”, ei huokoisia, kuten sora ja sepeli. Tämä koskee myös sadevesiputken ympäryksen täyttöä syöksytorven ja hulevesikasetin välillä. Maanpinnan kaato on aina oltava poispäin talosta.
Jos kiinteistön ympärillä oleva maa viettää, hulevesikasettia ei sijoiteta talon sille puolelle, jossa maa viettää taloa kohti, ks. kuva 28 ja kuva 29.
Hulevesien keräys voidaan toteuttaa hulevesikaseteilla tai sepelillä (ns. kiviarkku). Kiviarkun on oltava noin kolme kertaa suurempi, jotta se pystyy hoitamaan saman vesimäärän kuin hulevesikasetti, koska sepeli vie 2/3 tilavuudesta.
Hulevesikasettien ja säiliöiden sijoittamisesta katso kuvat 26, 27, 28 ja 29.
Hulevesikasetti
Valikoimassamme on kaksi kasettimallia. Ei kulkuväylien alle (tilavuus 200 l), jota voidaan käyttää viheralueiden alla, sekä vahvempi, jota käytetään kulkuväylien alla (tilavuus 430 l). HUOM! Kulkuväylien alle tulevien hulevesikasettien rakenne on mitoitettava kuormituksen mukaan.
Määrittääksemme, miten suurta kattopintaa kukin kasetti pystyy käsittelemään, olemme käyttäneet 7,3 mm sademäärää keskiarvona. Tämä edellyttää tietenkin, että hulevesikasetti on sateen alkaessa tyhjä.
Art. 4825 ei kulkuväylien alle (tilavuus 200 l) : n. 29 m2 kattoala
Art 6670 kuormitettava (tilavuus 430 l): n. 60 m2 kattoala
Useimmiten kasetit toimivat suuremmillekin kattoaloille, koska maa lähes aina imee osan vedestä sateen aikana. Huokoinen maa imee vettä nopeammin kuin tiivis maaperä, kuten savi. Jos haluat ratkaisun, joka vetää enemmän vettä ja/tai suuremman kattopinnan, käytä useita kasetteja peräkkäin seuraavalla kaavalla:
Mitoita hulevesikasetti: Sade (mm) x kattopinta (m2) = hulevesikasetin koko litroina.
Kiviarkku: Käytä sepeliä tai vastaavaa, kivikoko noin 8-10 mm – 32 mm. Suurempia kokoja voidaan käyttää, mutta käsittelyyn voidaan tarvita kauhallinen työkone.
Kiviarkun mitoitus: Sade (mm) x katon pinta-ala (m2) x 3 = kiviarkun koko litroina.
Sepelillä täytetyn kiviarkun tulee olla 3 kertaa suurempi, koska sinne mahtuu vettä noin 3 kertaa vähemmän.
Kuva 25
Kuva 26
Kuva 27
Kuva 28
Kuva 29
9.4 Sadeveden kierrätys
Hyvä idea on kerätä sadevettä myöhempää käyttöä varten.
Tarkoitusta varten on eri kokoisia sadevesisäiliöitä, 1-6 m3. Muista, että tapauksissa, joissa säiliö täyttyy, on oltava ns. ylivuotoputki, eli säiliön ulostulo, josta vesi voi virrata eteenpäin. Ylivuotoputki voidaan liittää myös hulevesikasettiin, katso luku 9.3.
Kuva 30
9.5 Suljettu putki kunnalliseen hulevesijärjestelmään
Jossakin tapauksissa myös yhteys kunnalliseen hulevesijärjestelmään voi olla ratkaisu, jos sellainen on olemassa. Kunta voi edellyttää tähän lupaa.
Kaikki nämä tuotteet voit tilata Isodrän -jälleenmyyjiltä. Katso lisää verkkosivustoltamme tuotteet-kohdasta.
10. MAAN SALAOJITUS
Jos talon ympärillä tai jommallakummalla puolella oleva maa on usein liian märkää tai jos jostain muusta syystä haluat kuivemman maanpinnan, tilanne voidaan yleensä korjata salaojituksella.
Liian märän maanpinnan aiheuttaa yleensä väärään suuntaan viettävä maa. Salaojalinja sijoitetaan siten sille puolelle/sivuille, jossa märkä maaperä aiheuttaa vaivaa. Asenna yksi tai kaksi tarkastuskaivoa, katso kuva 31.
Salaojaputki sijoitetaan normaalisti 50-70 cm maan alle ja ympäröidään sepelillä, joka suojataan suodatinkankaalla, katso kuva 32. Salaojaputki liitetään sitten turvallisesti, samalla menetelmällä kuin kaivoon kohdassa 3.4.
Kuva 31
Kuva 32
11. LATTIA
11.1 Yleistietoa lattiasta
Isodrän -menetelmä verrattuna perinteiseen peruskorjaukseen
Kuva 33
Isodrän -menetelmällä saadaan kosteussuojattu lattia, joka kuivuu kumpaankin suuntaan, ja rakenne on matala. Se johtuu siitä, että voit jättää pois noin 150 mm sepelikerroksen, ja sen sijaan saat kellariin lisää huonekorkeutta.
Ennen aloittamista
Ennen aloittamista, varmista, ettei betonilattia ole kantava. Jos betonilattia on osa talon kantavaa rakennetta, niin raudoitteet yhdistävät anturan ja betonilattian. Se on rakenne, jota alettiin käyttää 1960-luvun lopulla. Jos törmäät raudoitukseen työn aikana, ota yhteyttä asiantuntevaan suunnittelijaan ennen jatkamista. On epätavallista, että taloissa, joiden kellarit on rakennettu ennen 1960-luvun loppua, olisi tämä rakenne. Sen sijaan lattia on yleensä raudoittamatonta betonia, joka ei ole osa kantavaa rakennetta.
Isodrän -levyn paksuuden ja kestävyyden mitoitus
Isodrän -levyn laadun on oltava betonilattioissa vähintään 70 kPa ja matalarakennelattioissa vähintään 95 kPa. Isodrän -levyn paksuuden on oltava vähintään 100 mm kosteusturvallisuuden saavuttamiseksi ja vähintään 200 mm lattialämmityskohteissa.
Betonilattia
Poista olemassa oleva betonilattia. Alin piikkaustaso on sama kuin ulkoisen salaojaputken alareuna, katso kuva 1. Kuvan kuva 2b mukainen kaivanto, jossa on jyrkempi tai jopa pystysuora kaltevuus/kaivanto pohjan alareunan ohi, lisää huomattavasti painumisriskiä. Pahimmassa tapauksessa rakennus voi romahtaa, kun anturan ulkoreuna ei käytännössä kanna mitään kuormaa, kts. esimerkki romahtaneesta rakennuksesta.
Jos olet epävarma maaperän kantavuudesta anturan alla tai rakennuksessa, jossa on enemmän kuin kaksi kerrosta, kaivanto tehdään aina kuvan 2a mukaisesti.
Kaivannon pohja tasoitetaan noin 0-8 mm hiekalla/soralla ja tiivistetään tarvittaessa siten, että Isodrän -levyt asennetaan täysin sileälle pinnalle. Jos on olemassa vaara, että rakennusta ei lämmitetä talvella, esim. loma-asunnoissa, ja/tai että maassa on radonia, asetetaan muovikalvo suoraan sorapinnalle. Muovikalvo suojaa käänteiseltä kosteuden siirtymiseltä, kun lämmitystä ei ole ja maassa on radonia, katso luku 12. Limitä muovikalvo vähintään 100-150 mm. Tee kalvoon reikiä, esimerkiksi yksi naulanreikä neliömetriä kohti, jolloin kondenssivesi voi valua muovikalvosta maahan. Muovikalvo ei vaikuta negatiivisesti alaspäin kuivumiseen.
Asenna Isodrän -levyt (laatu vähintään 70 kPa) halutulla paksuudella ja peitä levyt Isodrän -suodatinkankaalla, joka on limitetty noin 100 mm. Isodrän -levyihin asennetaan lattialämmitys- ja raudoitusverkko, jonka jälkeen valetaan uusi betonilattia.
Betonilattia ei saa tulla suoraan anturan päälle. Aseta anturan yläreunaan noin 20 mm pehmeä ja joustava eriste esimerkiksi polystyreenistä. Näin vältät betonilattian halkeilun. Voit myös laittaa ylimääräisen raudoituksen lattian alareunaan noin 0,5 m sisään perusmuurin sisäpuolelta 200 mm välein. Perusmuurin ja betonilattian väliin asennetaan ennen valua kaksin kerroin kosteuseristeeksi 0,2 mm muovikalvo, joka kestää vanhenemista.
Kuva 34
Kuva 35
Kuva 36
Kuva 37
Kuva 38
Kuva 39
Matalarakenteinen, levytetty lattia.
Voit maksimoida asuintilan korkeuden ja valita betonilattian sijasta pontatun lastulevyn. Siten saat 50-80 mm lisää huonekorkeutta.
Työvaiheet ja rakenne ovat samankaltaisia kuin betonilattiassa, lukuun ottamatta sitä, että muovikalvo tulee Isodrän -levyjen päälle, jossa se on suodatinkankaalla suojattuna, katso kuva 40. Isodrän -levyjen on oltava vähintään 95 kPa: n laatuisia. Lattialevyt, esim. vähintään 18 mm lastulevystä asennetaan paikoilleen ja liitokset liimataan. Sitten asennetaan haluttu lattia. Klinkkereitä ei suositella tässä menetelmässä.
Lattialevy ei saa olla suoraan anturan yläreunassa, Aseta anturan yläreunaan noin 20 mm pehmeä ja joustava eriste esimerkiksi polystyreenistä. Lattialevy ei saa olla suoraan perusmuuria vasten ilman ikääntymistä kestävää kosteuseristeenä toimivaa 0,2 mm muovikalvoa.
Kuva 40
11.2 Uudistuotanto
Isodrän -menetelmä verrattuna perinteisiin perustuksiin
Kuva 41
Katso työohjeet maanvaraiselle laatalle.
12. RADON
12.1 Yleistietoa radonista
Radon on vaarallinen kaasu, jota voi tulla sekä rakennusmateriaalista että maasta. 1950-luvulta aina 1970-luvun alkuun valmistettiin ns. sinistä betonia, joka päästää tätä kaasua. 1970-luvulla, kun asia tuli tietoon, tuotanto pysäytettiin ja siksi lähes ainoastaan tänä aikana rakennetuissa taloissa on ongelmia rakennusmateriaalissa olevan radonin kanssa.
Maaperän radonia sen sijaan esiintyy lähes kaikkialla, ja kuntasi kautta voit saada tietoa siitä, että sijaitseeko talosi radonin vaaravyöhykkeellä. Tietenkin kannattaa mitata, onko talossa kohonneita radonpitoisuuksia.
Tässä luvussa käydään läpi, miten talon perustusten peruskorjauksen yhteydessä voidaan yksinkertaisilla toimenpiteillä rajoittaa radonkaasun pääsy taloon ja joissain tapauksissa myös kokonaan estää se. On tärkeää muistaa, että usein tarvitaan monia lisätoimenpiteitä, kuten kiinteistön toimivuuden ja riittävän ilmanvaihdon varmistaminen.
12.2 Perusmuurit, joiden rakennusmateriaalissa on radonia
Isodrän -levyn suuri huokoisuus helpottaa radonin poistamista perusmuurista. Kun johtaminen tapahtuu maahan yhdessä kuivumisen myötä, kaikki perusmuurin ulkopuolella olevat kosteuseristeet on poistettava niin pitkälle kuin se on käytännössä mahdollista. Jos perusmuurin rappauskerros puuttuu tai on vaurioitunut, on perusmuuri slammattava. Kun perusmuuri on kuivunut, lisätään sisäpuolelle tiivis kerros.
Kuva 42
12.3 Radon maaperästä
Perusmuuri
Asentamalla radonkaivo salaojajärjestelmään liitetyllä puhaltimella syntyy alipaine, joka vähentää radonin pääsyä rakennukseen. Radonkaasut tyhjennetään siten radonkaivon kautta ulkoilmaan. Asenna radonkaivo salaojalinjan korkeimpaan kohtaan. Koska radonkaivo on liitetty salaojalinjaan, radonin poistuminen tehostuu merkittävästi, kun radonkaasuja saadaan kerättyä ympäri koko taloa pelkän radonkaivon sijaan. Katso kuva 43.
Kuva 43
Lattia
Maasta tuleva radonkaasu pysäytetään tai sitä rajoitetaan tiheällä ja vanhenemista kestävällä radonsuojalla, ks. kuva 44. Vähintään 0,2 mm vanhenemista kestävä muovikalvo riittää, mutta on olemassa vaara, että se rikkoutuu epätasaista pintaa vasten. Siksi 0,4 mm ja sitä paksummat radonkalvot ovat järkevämpiä vaihtoehtoja. Radonkalvon suojaamiseksi rikkoontumiselta, voidaan sen alle asettaa suodatinkangas, yksittäin tai kaksin kerroin taitettuna. Ei kuitenkaan ole varmuutta siitä, ettei rikkoontuminen voisi tapahtua, mutta ainakin riski siihen pienenee.
Tiivistä kaikki läpiviennit, putket ja muut lattian läpi tulevat kohteet radontiivisteillä.
Valun jälkeen, kun lattia on kovettunut niin, että se kestää kävelyä, tee noin 10 mm syvä ja 10 mm leveä ura lattian ja kaikkien yhdistävien seinien väliin. Ura täytetään elastisella tiivisteaineella halkeilun estämiseksi sen kuivuessa, koska silloin lattia yleensä kutistuu.
Radonsuojausta voidaan tehostaa alipaineistuksella, joka on johdettu suuttimella lattian läpi alas Isodrän -levyyn. Isodrän -levyn alipaine estää tai rajoittaa radonkaasun pääsyn yllä olevaan huoneeseen. Parhaassa tapauksessa ei kuitenkaan ole tarpeen asentaa puhallinta, koska juuri valettu lattia, radontiivisteet ja -muovit yleensä pitävät lukemat sallituissa rajoissa. Jos nämä toimenpiteet eivät riitä, on puhallin helppo asentaa myös jälkikäteen, kunhan radonin imusuutin on asetettu; katso kuva 44.
Kuva 44
13. VIANETSINTÄ
13.1 Yleistietoa vianetsinnästä
Tässä luvussa käsittelemme kysymyksiä, joita tukeemme tulee silloin, kun kosteussuojaustyön tulokset eivät ole tyydyttäviä. Toistuvat tai uudet kosteusongelmat johtuvat lähes aina asennusvirheestä ja/tai jälkitarkastuksen puutteesta.
Jos työn suorittaa sertifioitu urakoitsija (ISOCERT), käy ensin läpi tarkistuslista, jonka sait urakoitsijalta urakan valmistuttua. Tarkista sitten, että kaikki kohdat on rastitettu ja suoritettu.
Jos et saa vastauksia kysymyksiisi tarkistuslistan läpikäynnin jälkeen tai alla olevien vinkkien mukaisesti, ota yhteyttä Isodrän -tukeen. Voit lähettää kuvia, videopätkiä tai pelkistettyjä luonnoksia, niin autamme sinua puhelimitse tai sähköpostitse.
13.2 Kysymykset ja vastaukset
Vettä lattialla?
Jos vettä nousee lattian läpi, tarkista vedenkorkeus salaoja- ja tarkastuskaivoissa. Jos vedenpinta on salaojaputken puolivälissä tai sitä korkeammalla, tarkista, että salaojakaivon vedenpoisto toimii, katso luku 3.
Jos yllä oleva tarkistus osoittaa, että tyhjennys toimii, tarkista, että salaojaputki on oikealla tasolla, siinä on oikea kaltevuus, se on toiminnassa ja sen poisto on oikein kytketty , katso luku 3. Kuvaamista suositellaan ennen kaivausta, jotta saat yleiskuvan tilanteesta. HUOM! Älä laske vettä salaojajärjestelmään!
Onko veden sisäänvirtaus seinästä pistemäistä ja/tai kosteusvauriot lattianrajassa, sekä seinässä n. 50 cm ylöspäin?
Kaiva peitelista esiin ja tarkista, että asennus on tehty oikein ja tiivistys ehjä. Täydennä tiivistysmassalla ja tarvittaessa lyöntiniitillä, katso luku 6.
Tarkista, että maa viettää pois päin talosta, katso luku 7.3.
Jos rännikaivo on liitetty hulevesiputkeen, tarkista sen eheys huuhtelemalla. Tarkista rännikaivo huuhtelemalla nähdäksesi, päätyykö perusvesikaivoon suunnilleen sama määrä vettä, katso kappaleet 9.3-9.5.
Maaperään ohjaavat syöksytorvet, katso luku 9.2.
Tarkista salaoja- ja tarkastuskaivojen vedenkorkeus, katso ”Vettä lattialla” osiosta.
Tarkista, että turvakangas on asennettu rakenteita kohti viettävään maastoon ja/tai yli 3 m syvempiin kaivantoihin, katso kuva 15 luku 5.4. Katso ensisijaisesti valokuvat asennusvaiheista, jos ne ovat saatavilla.
Tarkista, että eriste on asennettu oikein niiden olosuhteiden mukaisesti, jotka koskevat suoraa seinää, ulkonevaa anturaa, pientä tai suurta kosteuskuormaa, katso kappaleet 5.2-5.3. Katso ensisijaisesti valokuvat asennusvaiheista, jos ne ovat saatavilla.
Tarkista, että vanha kosteuseriste on poistettu vaaditussa määrin, katso luku 2.3. Katso ensisijaisesti valokuvat asennusvaiheista, jos ne ovat saatavilla.
Huomaa: Jos perusmuuri on eristetty sisäpuolelta maan alla, kuivumisen mahdollisuus on heikentynyt, katso luku 8.Perusmuuri on sekä kylmempi että kosteampi.
Kosteusvaurioita keskellä seinää?
Kaiva peitelista esiin ja tarkista, että asennus on tehty oikein ja tiivistys ehjä. Täydennä tiivistysmassalla ja tarvittaessa lyöntiniiteillä, katso 6 ja 7.3-7.4.
Tarkista, että maa viettää pois päin talosta, katso luku 7.3.
Jos syöksytorvi on liitetty hulevesiputkeen, tarkista sen eheys huuhtelemalla. Tarkista rännikaivo huuhtelemalla nähdäksesi, päätyykö perusvesikaivoon suunnilleen sama määrä vettä, katso kappaleet 9.3-9.5.
Maaperään ohjaavat syöksytorvet, katso luku 9.2.
Tarkista, että turvakangas on asennettu rakenteita kohti viettävään maastoon ja/tai yli 3 m syvempiin kaivantoihin, katso kuva 15 luku 5.4.
Tarkista, että levyt on asennettu oikein seinään, katso luku 5.4.
Tarkista, että slammaus on tehty, jos seinä on Lecasta tai kevytbetoniharkoista, katso luku 2.3.
Kosteusvaurioita korkealla seinällä?
Kaiva peitelista esiin ja tarkista, että asennus on tehty oikein ja tiivistys ehjä. Täydennä tiivistysmassalla ja tarvittaessa lyöntiniiteillä, katso luku 6 ja 7.3-7.4.
Tarkista, että maa viettää pois päin talosta, katso luku 7.3.
Jos syöksytorvi on liitetty hulevesiputkeen, tarkista sen eheys huuhtelemalla. Tarkista rännikaivo huuhtelemalla nähdäksesi, päätyykö perusvesikaivoon suunnilleen sama määrä vettä, katso kappaleet 9.3-9.5.
Maaperään ohjaavat syöksytorvet, katso luku 9.2.
Tarkista, että turvakangas on asennettu rakenteita kohti viettävään maastoon ja/tai yli 3 m syvempiin kaivantoihin, katso kuva 15 luku 5.4.
Kellarin lattioiden ja kantavien sisäseinien kosteusvauriot?
Tarkista salaoja- ja tarkastuskaivojen vedenkorkeus, katso osio ”Vettä lattialla”.
HUOM! Oikein toteutettu ISODRÄN -ratkaisu kellarin ulkoseinällä työohjeidemme mukaan ei automaattisesti tarkoita, että kellarin lattia kuivuu, sama pätee myös sisäseiniin. Se voi tulla kuivemmaksi, jos aikaisempi vedentaso oli korkea, ja nyt salaojajärjestelmä on oikeassa syvyydessä. Jos haluat lattian olevan täysin kuiva ja lämmin, lattia on piikattava pois ja tehtävä uudelleen, katso luku 11.1. Väliseinät on maalattava hengittävällä maalilla tai kosteutta kestävällä verhouksella tai injektoitava nesteillä, jotka estävät kosteuden imeytymisen.
Yleisiä ohjeita lämpimän ja kuivan ilmaston saavuttamiseksi kellarissa.
Jotta kellarin seinät kuivuisivat, tulisi kellarin lämpötilan olla mieluiten 18 astetta tai enemmän. Sinun pitää odottaa talvikauden yli, ennen kuin voit olla kohtuullisen varma seinän/lattian riittävästä kuivumisesta. Matalassa lämpötilassa suhteellinen kosteus (RH) kasvaa, kellari koetaan kosteana ja kuivuminen pysähtyy.
Hyvät asumisolosuhteet edellyttävät riittävää ilmanvaihtoa koko kellarissa. Painovoimainen ilmanvaihto ei kuitenkaan lähes koskaan toimi kesällä, koska sisä- ja ulkolämpötilan väliset lämpötilaerot ovat liian pieniä. Tehostettu ilmanvaihto kosteissa tiloissa, kuten pyykkituvassa, kylpyhuoneessa jne. on suositeltu.